Airiserkkari 2023

Airisten erikoisnäyttely pidettiin TerriErin yhteydessä 13.8. Jaden (Glegdale Treasure) omistaja päätti ilmoittaa Jaden pikkupentuluokkaan kypsässä 5 kk 1 pv iässä. Niinpä minullakin oli syy ajaa Mustialaan seuraamaan näyttelyitä.

Vietimme ensin muutaman päivän Nurmijärvellä, missä löytyi Rastille juoksukavereita parina päivänä. Lauantaina juoksukaveri oli Jade, jota ensin hieman viimeistelin näyttelyä varten.

Jade

Sunnuntaina ajelimme sitten heti aamusta Mustialaan seuraamaan airisten arvostelua TerriErissä. Tai siis minä seurasin, koirat odottivat autossa. Arvostelun jälkeen oli monta tuntia aikaa odotella erkkarikehää, joten tytötkin pääsivät haistelemaan näyttelyilmapiiriä. Näyttelyalueen ulkopuolella kävelytin tyttöjä yhdessä, mutta näyttelyalueelle ne pääsivät yksin. Rastin innokkuus sekä ihmisiä että koiria kohtana oli tiedossa, joten oli varattava kaksi kättä sen kanssa kulkemiseen. Olin iloisesti yllättynyt, kun pysähdyttyäni seurustelemaan Rasti kerta toisensa jälkeen rauhoittui istumaan tai jopa makuulle. Näyttely oli hieno paikka kerätä pennulle kokemusta suuresta ihmis- ja koirajoukosta.

Itse tähti, eli Jade, käyttäytyi myös fiksusti ja rauhallisesti. Sievä typykkä voitti ainoana pikkupennut ja sai KP:n, mutta hävisi ROP-pennun tittelin lähes 9-kuiselle urokselle. Kokemusta ja palkintoja tuli kuitenkin ihan reilusti kotiinviemisiksi.

Kotimatkalla poikkesimme vielä katsomaan Reettaa (Glegdale Truth). Minä sain hengähdystauon puolimatkassa (ja ruokaa!), Rasti pääsi päästelemään vielä viimeiset höyryt Reetan kanssa ja epäilemättä Rorikin nautti vierailusta. Kotona olimme vasta iltakymmeneltä ja aamulla tapahtui se ihme, ettei kumpikaan koira vetänyt hihnassa koko aamulenkin aikana…

Rasti ja Reetta

Rorin kesävaivat

Ilmeisesti minuun iski ”writer’s block” pentujen lähdettyä kaikkien muiden blokkien lisäksi. Palataan kuitenkin vielä kesään, että saan itsellenikin muistiinpanoja talteen.

Heti juhannuksen jälkeen lähdimme viikoksi ”etelään” eli pääkaupunkiseudulle. Siellä esittelin ystävälle, millaiset utareet Rorilla vieläkin oli, kun käteeni sattui takanisiä hipelöidessäni pienen herneen muotoinen kovettuma. Lähdimme näyttämään sitä lääkärille vasta kotiin palattuamme ja saimme odotetun suosituksen poistattaa patti.

Leikkausaika saatiin kahden viikon päähän, mutta seuraavalla viikolla Rori alkoi kipuilemaan niin, että jouduimme lähtemään lääkäriin jo aikaisemmin. En itse saanut selvyyttä, mihin Roria koski, mutta kivulias se oli joka tapauksessa. Yhden valvotun yön jälkeen saimme lääkärille akuuttiajan. Ainoa, mitä siellä löytyi, oli Rorin haluttomuus kääntää päätä oikealle. Kaulan venähdys oli kyllä selitettävissä syöksyllä kissan perään ja pannan aiheuttamalla äkkipysäytyksellä. Varmuuden vuoksi otettiin myös testi punkkivälitteisille taudeille, mistä ei kuitenkaan näkynyt merkkiä. En ollut varma, selittikö niskan arkuus kaikkea Rorin käytöksestä, mutta Metacam ratkaisi ongelman ainakin sillä erää.

Kahden päivän päästä Rori palasi taas lääkärille leikkaukseen. Kasvaimen takia siltä kuvattaisiin joka tapauksessa keuhkot, joten pyysin samalla ottamaan kuvat koko rangasta. Rangasta ei löytynyt mitään ongelmaa, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että kuvissa saattoi näkyä keisarinleikkauksen jäljiltä olevia kiinnikkeitä, mitkä voisivat aiheuttaa epämukavuutta, jos Rorilla oli juoksu juuri alkamassa – näin oletin.

Itse leikkaus meni hyvin ja patologin lausunto oli positiivinen: ”Näytteessä todetaan hyvänlaatuinen maitorauhasen sekakasvain, joka ei yleensä uusi kirurgisen
poiston jälkeen eikä lähetä etäpesäkkeitä. BMT on yksi yleisimmistä koirilla esiintyvistä
maitorauhaskasvaimista. Kasvain on poistettu puhtain marginaalein.”

Rori oli leikkauksen jälkeen upouudessa leikkauspuvussa, mikä ei sitten ihan toiminutkaan odotetusti, koska leikkaushaava oli nisän eikä vatsan kohdalla, eli Rori yletti nuolemaan haavaa lahkeen suusta. Varastosta löytämäni muovikauluri oli aivan liian iso Rorille, joten oli lähdettävä ostamana uusi. Rori tottui kauluriin kohtuullisen helposti, mutta itse unohdin aivan liian usein laittaa sen takaisin, kun olimme ulkoilleet ilman sitä. Haava saatiin kuitenkin paranemaan, mutta kauluria jouduttiin käyttämään lopulta täydet kaksi viikkoa.

Kipuilukin loppui yhteensä kuuden päivän särkylääkekuurin ja toipilaslevon aikana, oli syy sitten mikä tahansa.

Uusi puku, joka ei ihan toiminutkaan

Vähän piti aidoilla rauhoitella yhdessäoloa

Tapasimme Tepon

Meillä oli treffit Tepon (Glegdale Tracker) kanssa 15.6. Mamma taustatukena Rasti porhalsi paikalle kuin talon emäntä. Teppo yritti ensin mielistellä Roria, mutta tuumasi sitten, että paini ja juoksu siskon kanssa on mukavampaa. Päivä oli helteinen, mutta piha varjoinen. Ammeessa oli kylmää vettä ja aina välillä pennut saivat tassu- ja vatsanalushuuhtelut – halusivat tai eivät. Sen avulla ne jaksoivat temmeltää kiitettävän kauan.

Teppo

Jade lähti ja paluu ”normaaliin” alkoi

Viimeisen pennun lähdettyä putosi ns. rukkaset käsistä ja jouduin vetämään henkeä aika pitkän ajan. Eli nyt jälkijättöisesti muistelen alkukesää.

Jade lähti omaan kotiinsa helatorstaina 18.5. Jäimme vain minä, Rori ja Rasti vielä pentuaitauksen ja -laatikon ympäröimän kaaoksen keskelle.

Jaden (päällä) ja Rastin viimeist leikit ennen eroa

Seuraava viikko olikin touhukas, jaksoin vielä olla ”koiranpennulle ympäristötotutusta”- moodissa. Rasti pääsi koiranruokakauppaan ja kaupunkikävelylle, luonnetestipaikalle, missä se kuunteli laukauksia ja sai leikkiä 8-viikkoisen Otto-sakemannin kanssa. 10 viikon varhaiskypsässä iässä se putosi myös laiturilta (Rori oli sentään jo 12 viikkoa…) ja ui tomerasti itse rantaan. Muitakin kavereita ja uusia maisemia nähtiin.

Rasti 10 vk, Otto 8 vk

Pikku uimari

Kerrankin hiekkakuopan reunalla eikä hiekkakuopassa…

Oudon hiljaista

Jadea lukuun ottamatta kaikki pennut ovat olleet uusissa kodeissa jo noin viikon – osa hieman vaille ja vastaavasti osa jo yli. Rasti ei vielä tiedäkään, miten onnellinen se saa olla, kun on vielä pentukaveri leikkimässä. Rori päätti viimein lakata imettämästä ja sen roolin muutos järjestyksen pitäjästä leikkijäksi on vielä vähän hämmentävä pennuille.

Pennut ovat harjoitelleet yksin kulkemista hihnassa ja vapaana. Ollaan myös ajeltu autolla katselemaan muita koiria ja ihmisiä – maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Vielä.

Itse olen yrittänyt toipua pienoisesta uupumuksesta pentujen jäljiltä ja toisaalta myös tottua uuteen tilanteeseen ilman pentuhulinaa. Jade ja Rasti tekevät pääsääntöisesti tarpeensa ulos. Vain yöllä ilmestyy pissat paperille. Kakalla käydään aamulla viiden, kuuden maissa ja sen jälkeen jatketaan unia. Neljä ruokailua rytmittää päivää. Pentukupit ja pentulaatikon voisi jo kasata varastoon ja makuuhuoneen voisi palautta ennalleen, mutta ehkä ensi viikolla…

Jade, Rori, Rasti

Rasti, Jade

9 riiviötä

Seitsemännestä viikosta lähtien alkaa olla vilskettä enemmän kuin tarpeeksi. Suuressa pentueessa on se ikävä puoli, että aikaa ei riitä tehdä juuri mitään pentukohtaisesti. Kahdenkeskinen aika menee kynsiä leikatessa, kampaillessa ja sylitellessä – mitään ihmeellisempää ei ehdi yhdessä tekemään kaikkien kanssa.

Sunnuntaina 7.5. tuli kahdeksan viikkoa täyteen ja kuusi pentua ehti lähteä koteihinsa viikonlopun aikana. Jäljellä on kolme tyttöä, joista yksi lähtee tiistaina, yksi kuun loppupuolella ja yksi jää tänne. Lienee aika esitellä pennut. Kuvat on otettu kuuden viikon ja viiden päivän iässä, uudempia poseerauskuvia ei ole.

Glegdale Tempter, ”Edvin”

Glegdale Tricker ”Tofi”

Glegdale Thinker, ”Tuure”

Glegdale Tracker, ”Teppo”

Glegdale Traveller, ”Timi”

Glegdale Truth, ”Reetta”

Glegdale Thrill, ”Hilla”

Glegdale Treasure, ”Jade”

Glegdale Trust, ”Rasti”

Ulos!

Heti kun maa alkoi pihalla paljastua, pääsivät pennut tutustumaan ulkomaailmaan. Päivä päivältä lunta oli vähemmän ja ulkoiluaikaa enemmän. Kaksi lähes helteiseltä tuntunutta päivää (lähes +20 astetta) sulattivat viimeisetkin lumen rippeet ja pennut pääsivät kirmaamaan lähes koko pihan alueella. On ollut tosi helpotus saada pennut ulos; energiaa ja eritteitä riittää runsain mitoin. Säätiedotus lupaa sateisia ja koleita päiviä ja niitä odotan pienoisella kauhulla. Mutta eiköhän me päästä ulkoilemaan edelleenkin pahempien kuurojen välissä.

Kaikkea lisää

Kuten vierailijoita, vauhtia, ruokaa, kakkaa, pissaa, tilaa, kokemuksia…. Kulunut viikko oli aika tiivis jo pelkästään vierailijoidenkin suhteen, joka päivällä riitti ainakin vähintään yhdet kyläilijät.

Lauantaina pennut muuttivat aitaukseen olohuoneeseen, jotta kulku ulos olisi sujuvaa – kunhan lumet ensin sulaisivat ja ulkoilua pääsisi harrastamaan tosissaan. Nyt pennuille on muutaman kerran annettu mahdollisuus tutustua ulkomaailmaan, mutta suurin osa on vielä jäänyt kuivalle yläportaalle ihmettelemään.

Rori on ratkaissut imetysongelman ja pennut pääsevät pystybaariin mielestäni liiankin usein, mutta onneksi ruokakin sentään maittaa. Kasvattajalla alkaa riittää työtä niin paljon, että päivästä tuntuvat tunnit loppuvan ja pennut liikkuvat niin liukkaasti, että kuvia onnistuu saamaan vain nukkuvista pennuista. Ja nukkuvat pennuthan on tunnetusti ihania!

Hampaita ja hulinaa

Pikkukoirat alkavat työllistää kasvattajaakin, eivätkä vain emoa, joten bloggailukin meinaa unohtua. Tänään ikää on neljä viikkoa ja kolme päivää. Kuluneella viikolla on hampaat tulleet esiin ja motoriikka kehittynyt hurjasti. Ruokakupista osataan jo syödä uimatta ruuassa (enimmäkseen) ja pissa- ja kakkashow on jo melkoinen. Rorista hunnilauma on melkein ahdistava, kun sen mielestä laatikkoa on ainoa oikea imetyspaikka ja laatikko tuppaa käymään tälle laumalle pieneksi. Ehkä tähän joku ratkaisu keksitään…

Marsuista pikku koiriksi

Pentujen kolmannella viikolla tapahtuu paljon. Silmät alkavat näkemään, korvat kuulemaan ja jalat kantamaan päivä päivältä paremmin. Loppuviikosta maisteltiin jo vähän kiinteääkin ruokaa kokeeksi. Lauantaina puettiin väripannat, sunnuntaina nautittiin matolääkkeet. Vielä hetki kuluu siihen, että ruuasta saadaan suurempi osa mahaan kuin lattialle ja tassuihin. Nenä ja jalat tuntuvat vievän päivä päivältä pidemmille tutkimusmatkoille – ketä enemmän, ketä vähemmän – joten makuuhuoneen portti pitää ottaa jo aika ajoin käyttöön. Leikin alkeitakin harjoitellaan jo neljännen viikon alkajaisiksi. Onneksi uni voittaa vielä aika nopeasti.

17 pv

17 pv

19 pv

19 pv

19 pv

20 pv

22 pv