Sekä blogi, että kotisivut ovat olleet rappiolla, tiedän! Osa viimeisimmistä tapahtumista löytyy kuitenkin kotisivuilta, ei täältä. Mutta toivossa on hyvä elää – ehkäpä kirjoittaminen sujuu vielä joskus.
Nyt on kuitenkin aihetta vähän laajempaan ja laveampaan tiedottamiseen. Ja arvata voi, ettei silloin välttämättä ole mitään iloista kerrottavaa; kasvatillani on (nyt virallisesti) todettu PRA.
Renan ihanista pojista Reetu (Glegdale_Stand_up_Guy) tuli heinäkuun lopulla hoitooni lähes viikoksi. Se ei ollut ensimmäinen kerta ja Renan muistutettua poikaansa talon säännöistä lauman elo oli alusta asti helppoa ja sopuisaa.
Reetun käytös aina silloin tällöin kuitenkin kummastutti ja myös sen silmien vihreä hohde sisätiloissa. Jonna sitten ensimmäiseksi Reetun nähtyään totesi: ”Tulee ihan Haloo mieleen.” Haloo oli Jonnan ensimmäinen airis ja Suomen ensimmäinen tunnettu PRA-airis Beacytan Grand Master.
Tarkemmin Reetua seurattuani totestin, että se toimi hämärässä yksinomaan nenällään. Päivänvalossa se näki jotain, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kun kyselin varovasti Reetun kotiväeltä, olivatko he huomanneet Reetun käytöksessä mitään erikoista, he kertoivat kyllä huomanneensa, että poika ei näe oikein hyvin.
Annoin heille Turun seudun silmäeläinlääkärien nimet ja pyysin käyttämään lääkärillä. Minun mokani oli, että en korostanut, että tarvitaan virallinen silmäpeilaus, mutta ikävästi toimi myös Koira-Kissaklinikka Oy, joka antoi ajan ”tavalliselle” eläinlääkärille, kun koiran oireiksi kerrottiin mm.hämäräsokeus. Eläinlääkäri totesi koiran verkkokalvojen rappeutumisen, mutta virallinen lausunto jäi siis puuttumaan.
Kerroin PRA-epäilystä tässä vaiheessa mm. pentujen isän omistajalle, koska tieto oli minusta merkityksellisintä hänelle. Seuraavaksi keskustelin asiasta jalostustoimikunnan edustajien kanssa ja kysyin, saisiko yhdistykseltä tukea koirien peilaukseen. Niin olisi helpompaa pyytää Reetunkin omistajat uudestaan lääkärin puheille.
Tässä kaikessa vierähti muutaman viikko ja siinä ajassa taisi lähteä juttu jos toinenkin kiertämään radiomagneettisilla aalloilla ympäri maata… Jalostustoimikunnasta kuitenkin luvattiin, että yhdistys maksaa pentujen peilaukset, joten pääsin tekemään soittokierroksen pentujen omistajille. Vaikka alkuperäinen syy soittamiseen oli ikävä, oli kuitenkin hauskaa kuulla kaikkien kuulumisia – varsinkin, kun kenenkään muun sisaruksen näkökyvyssä ei oltu todettu mitään outoa. Ainakaan vielä.
Viime perjantaiksi agitoin Rockin ja Kaapon Renan kanssa Ahman joukkotarkastukseen. Kävin hakemassa Kaapon mukaan Renan kaveriksi aamupäivällä ja Rock puolestaan kävi iltapäivällä. Pokien silmissä ei ollut mitään moitittavaa. Renan silmissä oli ylimääräisiä ripsiä, mutta niitäkin vähemmän, kuin viisi vuotta siten. Renaa ei vaivannut edes iän tuoma linssin kovettuminen.
Reetu kävi peilauksessa viimein tänään 29.8. ja lausunto on nyt virallinen: PRA. ”Bilateraalinen retinan heijasteen lisääntyminen ja verisuonet surkastuneet, koira käytännössä sokea”. Sokeutta en tietysti haluaisi kenellekään, mutta onneksi Reetulla on parhaat eväät selviytyä elämästä ilman näköäkin. Se on hyväntahtoinen ja ystävällinen, ilman pienintäkään terävyyttä tai puolustushalua. Vaikka onkin melkoisen vilkas, se on myös kohtuullisen kova, eli sitä eivät pienet kolhut haittaa, eivätkä jää painamaan mieltä. Iloinen huoleton heppu siis. Luonnearvio on omani yhteensä n. kolmen viikon yhdessä elämisen perusteella, ei luonnetestituomarin. Enää ei Reetua voi testata.
Olen saanut tässä muutaman viikon aikana vaikutelman siitä, että monelta on jäänyt epäselväksi tai unohtunut PRA-tyyppisten sairauksien periytyminen. Todettu tapaus tarkoittaa siis, että sairaan koiran vanhempien täytyy olla kantajia (tai sairaita – koska molemmat vanhemmat on nyt 8-vuotiaina kuvattu terveiksi voidaan olettaa, että ne ovat ilmiasultaan terveitä kantajia). Sisarukset voivat olla joko sairaita, perimältään terveitä tai ilmiasultaan terveitä kantajia. Tilastollisesti sairaita ja terveitä on pennuista 25% kumpiakin ja loput 50% kantajia. Todennäköisyydet korvaa kuitenkin se tosiasia, että jalostuskoira joko on kantaja tai sitten ei. Ja kaikki koirat ovat joko sairaita tai terveitä.
Ensi alkuun PRA:sta voi lukea vaikka airisten jalostuksen tavoiteohjelmasta. Tarkoituksena on kirjoittaa neloskarvakuonoon laajempi juttu aiheesta. Toivottavasti vielä silloinkin, kun deadline lähestyy…
Reetu heinäkuussa 2012
Glegdale 
Voi itku :(. Tätä ounastelitkin jo kesällä yksissä treeneissä. Hieno juttu kuitenkin, että saitte virallisen diagnoosin ja että olet tiedottanut asiasta! Peukkuja Reetulle perheineen!