Oudon hiljaista

Jadea lukuun ottamatta kaikki pennut ovat olleet uusissa kodeissa jo noin viikon – osa hieman vaille ja vastaavasti osa jo yli. Rasti ei vielä tiedäkään, miten onnellinen se saa olla, kun on vielä pentukaveri leikkimässä. Rori päätti viimein lakata imettämästä ja sen roolin muutos järjestyksen pitäjästä leikkijäksi on vielä vähän hämmentävä pennuille.

Pennut ovat harjoitelleet yksin kulkemista hihnassa ja vapaana. Ollaan myös ajeltu autolla katselemaan muita koiria ja ihmisiä – maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Vielä.

Itse olen yrittänyt toipua pienoisesta uupumuksesta pentujen jäljiltä ja toisaalta myös tottua uuteen tilanteeseen ilman pentuhulinaa. Jade ja Rasti tekevät pääsääntöisesti tarpeensa ulos. Vain yöllä ilmestyy pissat paperille. Kakalla käydään aamulla viiden, kuuden maissa ja sen jälkeen jatketaan unia. Neljä ruokailua rytmittää päivää. Pentukupit ja pentulaatikon voisi jo kasata varastoon ja makuuhuoneen voisi palautta ennalleen, mutta ehkä ensi viikolla…

Jade, Rori, Rasti
Rasti, Jade

Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi

9 riiviötä

Seitsemännestä viikosta lähtien alkaa olla vilskettä enemmän kuin tarpeeksi. Suuressa pentueessa on se ikävä puoli, että aikaa ei riitä tehdä juuri mitään pentukohtaisesti. Kahdenkeskinen aika menee kynsiä leikatessa, kampaillessa ja sylitellessä – mitään ihmeellisempää ei ehdi yhdessä tekemään kaikkien kanssa.

Sunnuntaina 7.5. tuli kahdeksan viikkoa täyteen ja kuusi pentua ehti lähteä koteihinsa viikonlopun aikana. Jäljellä on kolme tyttöä, joista yksi lähtee tiistaina, yksi kuun loppupuolella ja yksi jää tänne. Lienee aika esitellä pennut. Kuvat on otettu kuuden viikon ja viiden päivän iässä, uudempia poseerauskuvia ei ole.

Glegdale Tempter, ”Edvin”
Glegdale Tricker ”Tofi”
Glegdale Thinker, ”Tuuri”

Glegdale Tracker, ”Teppo”
Glegdale Traveller, ”Timi”
Glegdale Truth, ”Reetta”
Glegdale Thrill, ”Hilla”
Glegdale Treasure, ”Jade”
Glegdale Trust, ”Rasti”
Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi

Ulos!

Heti kun maa alkoi pihalla paljastua, pääsivät pennut tutustumaan ulkomaailmaan. Päivä päivältä lunta oli vähemmän ja ulkoiluaikaa enemmän. Kaksi lähes helteiseltä tuntunutta päivää (lähes +20 astetta) sulattivat viimeisetkin lumen rippeet ja pennut pääsivät kirmaamaan lähes koko pihan alueella. On ollut tosi helpotus saada pennut ulos; energiaa ja eritteitä riittää runsain mitoin. Säätiedotus lupaa sateisia ja koleita päiviä ja niitä odotan pienoisella kauhulla. Mutta eiköhän me päästä ulkoilemaan edelleenkin pahempien kuurojen välissä.

Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi

Kaikkea lisää

Kuten vierailijoita, vauhtia, ruokaa, kakkaa, pissaa, tilaa, kokemuksia…. Kulunut viikko oli aika tiivis jo pelkästään vierailijoidenkin suhteen, joka päivällä riitti ainakin vähintään yhdet kyläilijät.

Lauantaina pennut muuttivat aitaukseen olohuoneeseen, jotta kulku ulos olisi sujuvaa – kunhan lumet ensin sulaisivat ja ulkoilua pääsisi harrastamaan tosissaan. Nyt pennuille on muutaman kerran annettu mahdollisuus tutustua ulkomaailmaan, mutta suurin osa on vielä jäänyt kuivalle yläportaalle ihmettelemään.

Rori on ratkaissut imetysongelman ja pennut pääsevät pystybaariin mielestäni liiankin usein, mutta onneksi ruokakin sentään maittaa. Kasvattajalla alkaa riittää työtä niin paljon, että päivästä tuntuvat tunnit loppuvan ja pennut liikkuvat niin liukkaasti, että kuvia onnistuu saamaan vain nukkuvista pennuista. Ja nukkuvat pennuthan on tunnetusti ihania!

Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi

Hampaita ja hulinaa

Pikkukoirat alkavat työllistää kasvattajaakin, eivätkä vain emoa, joten bloggailukin meinaa unohtua. Tänään ikää on neljä viikkoa ja kolme päivää. Kuluneella viikolla on hampaat tulleet esiin ja motoriikka kehittynyt hurjasti. Ruokakupista osataan jo syödä uimatta ruuassa (enimmäkseen) ja pissa- ja kakkashow on jo melkoinen. Rorista hunnilauma on melkein ahdistava, kun sen mielestä laatikkoa on ainoa oikea imetyspaikka ja laatikko tuppaa käymään tälle laumalle pieneksi. Ehkä tähän joku ratkaisu keksitään…

Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi

Marsuista pikku koiriksi

Pentujen kolmannella viikolla tapahtuu paljon. Silmät alkavat näkemään, korvat kuulemaan ja jalat kantamaan päivä päivältä paremmin. Loppuviikosta maisteltiin jo vähän kiinteääkin ruokaa kokeeksi. Lauantaina puettiin väripannat, sunnuntaina nautittiin matolääkkeet. Vielä hetki kuluu siihen, että ruuasta saadaan suurempi osa mahaan kuin lattialle ja tassuihin. Nenä ja jalat tuntuvat vievän päivä päivältä pidemmille tutkimusmatkoille – ketä enemmän, ketä vähemmän – joten makuuhuoneen portti pitää ottaa jo aika ajoin käyttöön. Leikin alkeitakin harjoitellaan jo neljännen viikon alkajaisiksi. Onneksi uni voittaa vielä aika nopeasti.

Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi

Silmät aukeaa

Menneellä viikolla pennut ovat jo kokeneet ensimmäisen kynsienleikkuun ja ensimmäiset pennut ovat tupsahtaneet ulos laatikosta. Kehitystä ja kasvua tapahtuu valtavasti joka päivä. Lauantaina huomasin ensimmäisen pilkahduksen 1-pojan luomien raosta. Eilen, eli 14 vrk iässä ainoastaan kahdella oli silmät vielä täysin kiinni. Pennut ovat myös nousseet jaloilleen. Vaikka kulku ei ole vielä kovin vakaata, vauhti on kuitenkin kovempi kuin ryömien.

Pennuilla ikää 9 päivää, mutsi ottaa vähän rennommin
Ikää edelleen 9 pv, ei mahduttu enää vatiin, vaan piti vaihtaa ammeeseen laatikon puhdistuksen ajaksi
10 pv
11 pv
Äidin tassu on paras tyyny (2 vk)
Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi

Erilaiset synttärit

… sekä minulla että Rorilla. Rori täytti lauantaina 4 vuotta ja pennut sunnuntaina viikon. Pentujen syntymäpainot on tallella viimeistä lukuunottamatta, mutta koska pentuja ei merkitty heti, en pysty yhdistämään niitä yksittäisiin pentuihin. Uskallan kuitenkin sanoa, että ainakin yksi pennuista oli tuplannut painonsa viikon ikäisenä ja tänään, 8. päivänä, saman on tehnyt ainakin puolet pennuista.

Pentueen suurimmat ovat kasvaneet vähän liiankin rivakasti, mutta kun maitoa riittää ja ahneimmille ja vahvimmille sitä riittää eniten, niin minkäs teet. Pari päivää tarkkailin pienimmän tytön pärjäämistä, mutta hyvin tuokin jo näyttää pärjäävän, vaikka onkin merkittävästi kevyempi kuin isoimmat tytöt. Kasvaa kuitenkin niin kuin kuuluukin. Tyytyväistä ja hiljaista sakkia kaikki tyynni.

(Kyllä Rori makaa vasemmallakin kyljellä, vaikka sattumalta kaikissa kuvissa onkin samoin päin…)

Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi

Jotkut viikot ovat lyhyempiä kuin toiset

Ja erityisen lyhyeksi osoittautui Rorin viimeinen tiineysviikko. Epäilin jo jotain oikeaa vatsatautia, kun Rori alkoi tyhjentämään itseään lauantaina, kun tiineysvuorokausista oli menossa 57. Sunnuntai-aamuna hengittely oli sen verran raskasta, että uskoin toden kuitenkin olevan kyseessä ja kutsuin apukädet paikalle.

Apukädet – ja loputkin Marjasta – saapui paikalle puolen päivän maissa ja aika kuluikin mukavasti seurustellen ja rupatellen ja Rorin ajoittaisia läähättelyjä seuraten. Aina välillä se kävi pentulaatikossa, mutta tuli sitten taas olohuoneen puolelle seurustelemaan. Iltakahdeksan maissa se taas häipyi pentulaatikkoon ja kun jonkin hetken kuluttua lähdin vilkaisemaan sitä, löysin Rorin tuijottamasta hieman tyrmistyneen oloisesti laatikossa potköttävää pentua, vielä kalvoissa. Annoin ”PENTU!”-hälytykset ja selitin Rorille, että pentu pitää auttaa ulos kalvoista, kun samalla näytin mallia.

Seuraava tunti olikin säpinää, kun neljä pentua syntyi tunnin aikana. Viides pentu syntyi tunnin päästä siitä ja siihen mennessä Rorikin alkoi päästä hommasta jyvälle. Kolmeen mennessä oli syntynyt yhteensä kahdeksan pentua. Mutta sen jälkeen alkoikin odotus.

Selkeästi supistuksia tuli muutaman ryppäissä silloin tällöin, mutta kunnollisiin ponnisteluihin asti synnytys ei kuitenkaan edennyt. Pariin kertaa kävin Roria ulkoiluttamassa, mutta silläkään ei tuntunut olevan vaikutusta. Vähän ennen kahdeksaa ”vitsailin” että hätäkös tässä, kun on maanantai ja eläinklinikatkin jo auenneet. Vitsailu muuttui todeksi, kun vihreät vedet kertoivat yhden istukan irronneen. Mitään muuta ei synnytyksen suhteen enää tapahtunut, joten yhdeksän jälkeen aloin soittelemaan parille klinikalle, joille jätin soittopyynnön ja valmistuimme lähtemään kohti Lappeenrantaa.

Odottamatta vastaussoittoja lähdimme liikkeelle. Matkalla saimme ensin yhteyden Villimykseen, josta toivotettiin tervetulleeksi – olimme siinä vaiheessa jo Kauppatorin kulmalla. Klinikalla ensimmäiseksi tuotiin lämpötyyny pentuvadin alle, sitten tehtiin yleistutkimus Rorille, minkä jälkeen oli vuorossa ultra. Ultrassa ei löytynyt enää kuin yhdet sydänäänet (mikä oli odotettavissa) ja lääkäri suositteli keisarinleikkausta, koska hänen mielestään viimeisenkin pennun sydänäänet oli hidastuneet.

Vaihtoehtona oli tietysti yrittää normaalia synnytystä, mutta koska oli mahdollisuus, että elävän pennun tila ehtisi huonontua ja voisimme silti joutua leikkaukseen, niin annoin luvan leikata. Kirurgi ja leikkaussali olivat onneksi juuri vapautuneet. Rori syötti pentunsa vielä kertaalleen ennen kuin se vietiin valmisteltavaksi leikkaukseen.

Kello oli tässä vaiheessa – mitä lie – ehkä kymmenen. Minun ja Marjan tehtäväksi jäi odottaminen. Aamukahvit sentään saimme automaatista. Yön yli valvoneet aivot alkoivat siirtyä päivämoodiin ja huumori saattoi olla huonoa, mutta mieliala pysyi silti kohtuullisen korkealla. Kun on ehtinyt kuukausia ennen synnytystä nähdä painajaisia siitä, että joutuu myrskyisenä viikonloppuyönä ajamaan henkihieverissä olevan nartun kanssa puolitoista tuntia lähimmälle päivystävälle klinikalle – jos se päivystää – niin tämä vaihtoehto tuntui suorastaan helpottavalta; Aurinkoinen maanantai-aamupäivä ja emo kävelee häntä heiluen sisään lähimmälle eläinklinikalle.

Ehkä? yhdentoista maissa meille tuotiin ponnekkaasti kiemurteleva urospentu muun pentukasan jatkoksi. Kovasti se jaksoi möngertää ja ilmoittaa harmistumistaan siitä, ettei ruokaa löydy. Kun Rori sitten tuotiin heräilemään pääsi uusi poika tissiin kiinni. Rori luuli heräillessään olevansa laulava lintukoira, mutta happea haukkaillessa pää alkoi kuitenkin vähän kerrassaan selvitä. Kotiin pääsimme lähtemään (kassan kautta!) puoli kahden maissa. Rori oli silloin tarpeeksi tolkuissaan.

Heräilemässä

Muutaman tunnin Rori oli vielä niin uuvuksissa, ettei jaksanut pentuja puhdistaa, antoipa vaan imeä. Pennut kyllä tyhjensivät suoltaan ja pissasivat sujuvasti möyriessään toistensa päällä ja alla, joten niiltä joutui puhdistamaan vähän muutakin kuin pyllyä. Illan edetessä Rori ryhtyi hoitamaan tehtäviään kokonaisvaltaisesti. Ja teki sen lopulta niin hyvin, että uskalsin jopa nukkua.

Vielä väsynyt mutsi
Kaikki hyvin

Nyt pennut ovat jo 4 päivää ja viettävät päivänsä ja yönsä niin kuin pentujen pitääkin: nukkuvat ja syövät. Syöminen tapahtuu jatkuvana tarjoiluna, kunnes kaikki simahtavat. Toimivia nisiä on vain 8 ja niistäkin välillä puolet tavoittamattomissa, kun Rori pyrkii makaamaan selällään. Päättelin, että sillä on kuuma ja paljaaksi ajellun mahan pitäminen taivasta kohti helpottaa. Niinpä eilen tein pikatrimmiä Rorin pitäessä taukoa pentulaatikosta. Mitään siistiä jälkeä en ehtinyt saada aikaiseksi, mutta sen verran paljasta kylkeä kuitenkin, että selällään makaaminen selvästi väheni. Jatketaan trimmiä taas joku päivä.

Näistä kasvaa vuorikiipeilijöitä
Taas uusi frisyyri, mutta nyt malttaa olla kyljelläänkin
Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi

Viimeinen viikko

Viimeinen odotusviikko on jo lähtenyt käyntiin. Sitä ennen, viikon 8 aluksi kokosimme pentulaatikon. ”Pentulassa” on riittänyt järjestely- ja rakennushommia senkin jälkeen. Mm. kulkuaukkoa piti suurentaa, jotta mamma mahoineen mahtuu aukosta sisälle.

Ensivierailu laatikossa

Vuorokaudella 52 laskettiin lapsia röntgenkuvasta ja loppulaskelma oli 10. Toivottavasti kaikki selviävät hengissä myös tähän maailmaan. Toistaiseksi Rori on ollut yhtä vaihtelevan reipas ulkoillessa kuin koko tiineyden ajan vaikka vatsa onkin jo melkoinen. Tästä eteen päin vain odotellaan ja jännitetään.

Vuorokausia 55

Kategoria(t): T-pentue | Kommentoi