Pettymys

Tänä kesänä ei pentuja tule. Kesän ja loppuvuoden sunnitelmat meni kerralla uusiksi. Hetki menee sirpaleita kerätessä, mutta sen jälkeen kutsuvat ainakin treenikentät – jos vaan tämä saatanallinen helle joskus helpottaa.

Ehkäpä kevätpentuja sitten…

Kategoria(t): Yleistä | Kommentoi

Kiertueella

Melkoinen osa Saimaata jäi kierroksen sisään, kun lähdimme helatorstaina Rorin kanssa näyttelymatkalle. Ensin suunnistimme Kangasniemelle ihan vaan kannustamaan kavereita näyttelyssä siellä. Kangasniemeltä matka jatkui sitten varsinaiseen kohteeseemme, Joensuuhun.

Perjantaina alkoi Suomen Airedalenterrieriyhdistyksen erikoisnäyttely kymmeneltä Joensuun raviradalla. Osallistujia oli vain 20, mutta näinä päivinä sitäkin voitanee pitää suurena määränä. Tähän näyttelyyn osallistuimme ”kannatuksen vuoksi”.

JOENSUU, erikoisnly 27.5.2022, tuomarina Irina Poletaeva: ”Erinomainen tyyppi. Vahva, riittävän kompakti. Erittäin kaunis pää. Erinomainen ilme ja hampaisto. Kaunis kaula ja säkä. Hyvä ylälinja. Erinomainen häntä. Erinomainen rintakehän muoto ja volyymi. Erinomaiset etukulmaukset ja etuliikkeet. Hyvät takakulmaukset. Helppo liike. Karva rungossa saisi olla karkeampi.Oikea karvanlaatu jaloissa ja päässä.” VAL ERI1 SA PN4

Samassa paikassa alkoi terrierierkkari kello 12 ja airikset arvosteltiin kehässä viimeisenä. Rori ei ollut mukana, mutta hengailimme muiden mukana näyttelyä odotellen. Ilma oli hyvä, tunnelma leppoisa ja kavereita paikalla. 10 tuntia raviradalla kului yllättävän helposti.

Seuraavana päivänä pidettiin kansainvälinen näyttely Kontiolahdella, aivan Joensuun naapurissa. Sinne taas osallistuimme. Arvostelu oli taas kehän viimeisenä iltapäivällä. Sekä parkkipaikat että kehät olivat pöllyävillä hiekkakentillä eikä mennyt montaa hetkeä, kun hiekka jo narskui hampaissa ja sai myös köhimään. Sikäli paikalle osunut ravakka sadekuuro oli onneksi, varsinkin kun se ehti loppua juuri, kun airisten arvostelu alkoi.

Tämä tuomari laittoi koirat onneksemme hieman eri järjestykseen kuin edellisen päivän tuomarit. Rori tuli nartuista toiseksi jo kaiken voittaneen veteraanin jälkeen, joten toinen CACIB heti toisesta inttinäyttelystä oli tosiasia.

KONTIOLAHTI KV 28.5.2022, tuomarina Francesco Cochetti: ”Good mover, correct bite, lovely head & expression, correct ears, well constructed female, good neck & shoulder, correct topline & tailset, rear angulation & coat.” Eli:”Hyvä liikkuja, oikea purenta, ihastuttava pää ja ilme, oikeat korvat, hyvin rakentunut narttu, hyvä kaula ja lavat, oikea ylälinja ja hännänkiinnitys, takakulmaukset ja turkki.” VAL ERI1 SA PN2 CACIB

Majapaikkanamme oli hotelli Juliet, joka osoittautui aivan lositavaksi majoituskohteeksi tähän tarpeeseen. Ulkoilumahdollisuudet olivat hienot, mikä koiran kanssa matkustaessa on melkeinpä ykkösjuttu. Näyttelyiden takia hotellissa oli paljon koiria koko viikonlopun, mutta häiritsevää haukkumista ei kuulunut sen pahemmin yöllä kuin päivälläkään. Voin suositella, jos ei toiveena ole luksuspuitteet.

Sunnuntain kaikkien rotujen näyttelyä en käynyt edes katsomassa vaan suunnistimme kuutostielle ja kotia kohti. Nyt on kotimaan näytelmät Rorin osalta näytelty ellen sitten innostu taas lähtemään joskus johonkin erikoisnäyttelyyn. Nyt vaan harrastellaan kotikulmilla ja odotetaan juoksua.

Lauantaina testasimme 4 km patikkareitin läheisen lammen ylpäri
Yksi ulkoilureittivaihtoehto kulki harjun päällä
Kategoria(t): Näyttelyt | Kommentoi

Kevättä näkyvissä

Viimeinen lumikasa pihalta taisi sulaa eilen samalla kun koivuihin puhkesi hiirenkorvat. Ainakin Rorilla on terveet silmät tätä kevään etenemistä katsella, siitä hain todistuksen perjantaina: ei mitään huomautettavaa.

Kuva on peräisin toisista tämän kevään tottistreeneistä. Ulos siirtyminen ja kaikki ihanat hajut ja ihmiset aiheuttavat hieman keskittymisvaikeuksia näin aluksi. Slogani ”kyllä se kotona osaa” on vaihtunut muotoon ”kyllä se hallissa osaa”…

Kuva: Heini Ikonen
Kategoria(t): Terveys, Tottis | Kommentoi

Rorin luonnetesti 24.4.2022

Olin ilmoittanut Rorin SATYn luonnetestiin Helsingin Oulunkylässä. Toimin itse aikoinani toistakymmentä vuotta SATYn luonnetesteissä ratamestarina ja ne on järjestetty useimmiten Oulunkylässä Dobermannien majalla. Paikka, tuomarit ja itse testi olivat siis hyvinkin tutut minulle.

Rori on viettänyt pari kertaa aikaa kadun varteen parkkeeratussa autossa testin aikana. Siksi en pitänyt mahdottomana ajatuksena mennä katsomaan muutkin viisi airista, vaikka Rori olikin testattavista airiksista viimeinen. Toki se pääsi ruokatauon aikana lenkille, mutta oli se kutenkin pitkä odotus kuunnella toistuvia hälytyshaukkuja muiden hyökkäysosioista.

Vaikka Rori ei ollutkaan enää aivan rennoimmassa mielentilassa, kun vuoromme viimein koitti, testi sujui ilman suurempia yllätyksiä. Ainoastaan kelkalla yllätyin siitä, että Rori paineistui enemmän kuin olisin odottanut. Pimeässä huoneessa Rori vietti suurimman osan ajasta hengaillen häntää heiluttaen tuomareiden kanssa, joten sen toimintakyky arviotiin kohtuullisen pieneksi. Puolustuksen Rori olisi jättänyt minun huolekseni sen jälkeen, kun ei napakka haukku auttanut, seinässä se ei päästänyt ääntäkään. Ystävällisyys ihmisiä kohtaan säilyi horjumatta läpi koko testin ja ampumisesta selvittiin lausunnolla ”laukausvarma”. Loppupisteiksi kertyi +155. Ihan koiran näköinen tulos, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi.

Ai niin – tällä kertaa osasin toimia tuomareiden ohjeiden mukaan, sattuneesta syystä.

Leikitys. Kuva: Pipsa Luodelahti
Muotovalionarvon edellytykset täyttyivät samalla. Kuva Tarja Kallio

Videotallenne luonnetestistä.

Kategoria(t): Luonne | Kommentoi

Ensimmäinen virallinen koe

Ja sehän oli sitten RallyTOKO pitkäperjantaina 15.4. Rata oli helpohko, eli ihan mukava alokasluokan rata. Täydellisyyttä ei ihan tavoitettu ja yllättäen virheet tulivat ihan perusseuraamisessa, eli kontakti katosi muutaman kerran.

Ensimmäinen tehtävä oli 360 astetta ja Rori oli hukannut jo kontaktin edeltävän kolmen metrin matkalla, joten käännös takkuili. Sen jälkeen päästiin taas rytmiin ja selvittiin hyvin ensimmäisen kaksi kolmannesta. Sivuaskeleen kohdalla kontakti taas herpaantui ja seuraava 270-käännös tökki taas. Kolmas repsahdus tapahtui kasissa, jonka uusin, kun koira ajatui ensimäisessä kierrossa jopa väärälle puolelle. Uusimisesta 3 virhepistettä, muut olivat yhden pisteen virheita ja niitä kertyi 4 kappaletta. Tulos siis hyväksytty 93 pistettä. Palkinnoille se ei riittänyt.

Jälkipohdintana en osannut valmistella Roria oikein ja oman vuoron odotteluaika hallissa muodostui liian pitkäksi. Jotain olisi ollut pelastettavissa sillä, että olisin ottanut Rorin paremmin ”mukaan” ennen rataa, mutta oma kilpailutuntuma on myös vähän hukassa. Tulin myös miettineeksi, että ”koronalapsi” Rori on ollut kaikista koiristani vähiten ryhmätreeneissä tai yleensäkin koiratapahtumissa. Siihen nähden se suoriutui loistavasti.

Kategoria(t): RallyTOKO | Kommentoi

Rallikoira

Kun olisi niin kova into kokeisiin, niin RallyTOKO näyttä valikoituneen aloituslajiksemme. Kävimme Aprillipäivän kunniaksi testamassa taitojamme LPKYn möllikisassa ja sen perusteella uskaltautunen laittamaan ilmon sisään viralliseen kokeeseen. Helpohkolla ALOkasluokan radalla virheiden jälkeen jäljelle jäi 90 pistettä. Kilpakumppanit olivat sen verran parempia, että palkinnoille emme aivan päässeet. Mutta koska suurempi osa virheistä oli minun tekemiäni, niin täytynee todeta, että koira toimi hyvin.

Ensimäinen mokani oli siinä, että emme olleet ajoissa sisällä hallissa (vain kaksi sai olla odottamassa). Edellinen koira oli päättämässä rataa, kun riisuin takkiani. Siinä sitten otettiin virittelyksi vain pari metriä seuraamista ja hetken aikaa lelun repimistä, jottei Rori olisi aivan lentoon lähdössä kehään päästessä. Lähdimme siis vähän huonoilla eväillä, mikä kostautui radan alussa. Toisella kyltillä piti koira saada eteen, mutta se ei onnistunut, joten uusin. Uusimisen jälkeen tuli vielä virhe, kun sivullaistuminen jäi liian vinoksi. Loput virheet olivatkin sitten minun: osuin pujottelussa kartioon ja toiseksi viimeisellä kyltillä lipsahti hihna kädestä. Siitä olisi pitänyt itse asiassa kolmen pisteen sijaan rokottaa 10. Eli kun nyt virheet jakautuivat minä 6, Rori 4, niin oikeasti se olisi mennyt 13 – 4 minun piikkini.

Kuvat Riikka Märkälä

Kategoria(t): RallyTOKO | Kommentoi

Aurinkoinen syntymäpäivä

Rori täytti 3 vuotta 18.3. Aurinkoa ja hankikantoa riitti vielä, joten aloitettin juhlapäivä jäällä.

Kategoria(t): Yleistä | Kommentoi

SATYn koulutus Hyvinkäällä, Riitta Korri

Halusin vaihteeksi Riitan koulutettavaksi, kun alkaa tuntua siltä, että jonkinlainen Toko-urakin voisi meitä odottaa. Uskaltaudun ehkä kokeeseen, kunhan saamme vielä vähän enemmän kokemusta ryhmäpaikallaolosta.

Olin ajatelut ykkösaiheeksi kapulanpitoa, kun edelleenkin ja aina vaan Rorille on vaikeaa olla pureksimatta tai pyörittelemättä kapulaa. Pohdittuani asiaa itse (sekin hyöty koulutuksiin menosta on), olin saanut jo otteen melko vakaaksi kotona. Kuitenkin hallilla, missä kierrokset ovat korkeammalla, kapula tuppasi välittömästi pyörimään suussa. Edistymistä kuitenkin on tapahtunut ja tyypilliseen tapaan, kouluttajan edessä ei ongelmaa näyttänyt olevan lainkaan, mutta kyllähän se muutaman toiston jälkeen tuli esiin. Vakautta tehtiin sitten luopumisen kautta. Vinkiksi sain pudottaa palkan korkeammalta, jolloin Rori saa pudottaa kapulan.

Kuva: Eerika Karvinen

Tsekkailimme myös kiertoa, ruutua, seuraamista ja kaukokäskyjä. Kierrossa tuli esiin, että olin unohtanut, että kartioryhmän kartiot ovat erillään toisistaan, mutta tulipa muistutettua. Ruudusta haimme oikeaa paikkaa sheippaamalla, seuraamista tehtiin ohjattuna ilman ongelmia. Kaukoissa tuli hyvä muistutus treenata istu-seiso-istu -vaihtoja korokkeen avulla.

Kuva Eerika Karvinen

Varsinaisen koulutuksen jälkeen harjoittelimme myös ryhmäpaikallaoloa parin muun koiran kanssa. Rorilla säilyi hyvä asenne ja vire koko päivän ajan, mikä tuntui tosi hyvältä. Muidenkin koulutuksen seuraaminen oli antoisaa ja kuten aina – kavereita on kiva nähdä.

Kategoria(t): Toko | Kommentoi

Maaliskuun valo

Maaliskuu toi auringon ja hankikannon jäälle. Lunta on edelleenkin liikaa, mutta pari viikkoa lähes katkeamatonta auringonpaistetta palauttaa uskon siihen, että kesäkin on joskus tulossa.

Kategoria(t): Yleistä | Kommentoi

Oivallus

Talviseen tapaan olen treenannut päiväsaikaan itsekseni hallissa ja niin eilenkin. Rakensin meille ”kehän” ennen harjoituksen alkua lisähaasteeksi Rorille: ruutu, kiertokartiot, puolipalloja ja teippejä lattiaan. Tokon hallikokeissa tehdään paljon paikkamerkintöjä teipeillä ja mieleeni oli pälkähtänyt, että niitäkin pitää harjoitella.

Alkuun tuttuja rutiineita tehtäessä kartiot ja teipit eivät haitanneet, mutta treenin edetessä Rorille tuli eteen muitakin haasteita, osa suunniteltuna, osa suunnittelematta. Ensimmäinen oli ruutuun lähetys niin, että yksi puolipallo oli ruutua lähempänä. Rori hakeutui puolipallolle ja kun turhautui, otti merkin suuhunsa. Tästä edettiin tietysti helpottamalla ja lopulta puolipallon ohituskin onnistui.

Sama ongelma tuli eteen kierrossa. Auttamalla kiertokin onnistui ja tästäkin pääsin palkkaamaan hyvin. ”Yhdellä otolla” onnistuneita harjotteita teimme toki väliin, mutta kolmas haastava tehtävä oli edestä sivulle siirtyminen. Haastava sikäli, että epäonnistumisia tuli paitsi perusasentoon siirtymisessä niin myös edessä pysymisessä. En todellakaan käytä treeneissä rankaisuna edes kovempaa kieltä (ellen sitten vahingossa saa hampaita käteeni…) vaan kerron virheistä – kun on kyseessä koiralle tuttu tehtävä – äännähtämällä ”oho” tai ”ä-ä”, mutta niin vain Rorillekin alkoi epävarmuus kasvaa epäonnistumisien myötä. Rorille, jolle ainakin ensimmäiset kaksi vuotta minun suosioni tai epäsuosioni tuntui olevan aivan yhdentekevää.

Epävarmuudesta seurasi se, että helpotkin tehtävät alkoivat tuntua vaikeilta ja teipit alkoivat yllättävästi saada huomiota osakseen – Rorilla tuntui olevan suorastaan pakottava tarve saada revittyä ne lattiasta.

Tämä oli hyvä treeni siinä missä edellinekin, jolloin kaikki sujui ja Rorin asenne oli 10+ koko treenin ajan. Koska 1) teippejä ja erilaisia merkkejä on todellakin harjoiteltava, 2) koiraa täytyy haastaa aina silloin tällöin, 3) muistin taas sen, mitä olen jo aikaisemminkin tiennyt, mutta ilmeisesti unohtanut: Airiksen epävarmuus näkyy useimmiten ”pelleilynä”, jonain aktiivisena (ei-toivottuna) toimintana jähmettymisen tai epävarman ilmeilyn sijaan.

Ohjelmatreenin kohdalla syksyllä tulin lausuneeksi, että en voi ohjeiden vastaisesti antaa Rorin tehdä ohjelman aikana virheitä kertomatta niistä ja että en voi kuvitella Roria epävarmana. Olin väärässä. Silloista tilannetta ajatellen (toistuva virhe perusasennossa ohjatun seuraamisen aikana) on syytä miettiä uusi toimintatapa. Edelleenkään en usko, että kannattaa antaa tehdä samaa virhettä useampaan kertaan, mutta se mahdollisuus on ehkä vain seuraamisessa. Silloin pitää ”ohjelma” keskeyttää virheen jälkeen onnistuneeseen suoritusosaan eikä antaa mahdollisuutta virheen toistamiseen.

Oivallukset ovat kivoja. Erityisen hienoa on huomata, että yhdessä tekemisen ja harjoittelun myötä Rorista on tullut esiin uusia puolia: halu yhdessä tekemiseen on kasvanut ja minun mielipiteilläni alkaa olla väliä.

Kategoria(t): Toko, Tottis, Yleistä | Kommentoi